Suosittele Tulosta sivu Sivukartta

Diakoniatyöntekijät ovat saaneet uusia haasteita

13.03.2009
13.3.2009
Kirkkohallitus on julkaissut raportin ”Diakoniatyöntekijöiden parempaan jaksamiseen”. Selvitys tarjoaa työvälineitä tarkastella jaksamisen riskitekijöitä, jaksamista edistäviä tekijöitä sekä kuntoutumista. Kirkon Diakonia ja yhteiskuntatyö sekä hiippakuntien diakonia ovat halunneet kiinnittää huomion erityisesti diakoniatyöntekijöiden jaksamisen parantamiseen.


Raportin mukaan nyt on löydettävä uusi toimintakulttuuri, yksin tekemisestä yhteiseen tekemiseen, yhteisten toimintaperiaatteiden on ohjattava työtä. Jaksamattomuudesta ei saa vaieta. Johtaminen tukee jaksamista merkittävästi.

Tärkeänä työssä jaksamisessa pidettiin työssä kehittymistä ja ammatillisuutta, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön ja kouluttautumiseen sekä työnohjaukseen. Työn ulkopuolisen elämän pitää olla kunnossa. Uskolla ja rukouksella on merkityksensä.

Kirkkohallitus, Tampereen ja Lapuan hiippakunnat ja DIAK eli Diakonia-ammattikorkeakoulu käynnistävät selvityksen pohjalta kokeiluseurakuntien kanssa työyhteisön kehittämishankkeen. Tehtyä raporttia suositetaan käytettäväksi koulutuksessa, johtamisen apuvälineenä ja omissa työyhteisöissä työn kehittämisen pohjana.

Diakoniatyö haastaa tekijää

2000-luvulla seurakuntien diakoniatyön on pitänyt entistä vahvemmin verkostoitua eri yhteistyötahojen kanssa. Uuden ja erilaisen työtavan opetteleminen on kuluttanut voimia. Seurakuntarakenteen muutokset ovat aiheuttaneet epävarmuutta.

Haasteena on rajojen löytyminen diakonian ja yhteistyökumppaneiden työtehtävien välillä. Avohoidossa olevat potilaat tulevat entistä useammin diakoniatyöntekijän vastaanotolle.

Monella diakoniatyöntekijällä on pitkä koulutus ja vahva osaaminen sielunhoidossa ja perhetyössä. Diakonissalla olisi hyvä ammattitaito sairaalasielunhoitajana toimimiseen. Tätä osaamista ei kuitenkaan kirkon sisällä käytetä.

Diakoniatyön tilastojen mukaan työntekijöiden pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Seurakuntien kirkkoherrojen mukaan fyysisen sairastamisen rinnalla oli usein työuupumusta ja työn rajaamisen vaikeutta. Työyhteisössä moni diakoniatyöntekijä koki yksinäisyyttä ja erillisyyttä, arvostuksen puutetta ja työnjohdossa epämääräisyyttä.

Edellinen lama koetteli raskaasti seurakuntien diakoniatyötä. Diakoniatyöntekijöiden työmäärä kasvoi, vaadittiin uudenlaista osaamista ja työssä kohdattiin yhä haastavampia asiakkaita. Diakoninen työote on hyvä ottaa käyttöön kaikissa seurakuntien työmuodoissa.

Raportti Diakoniatyöntekijöiden parempaan jaksamiseen:
http://www.evl.fi/kkh/to/kdy/parempaanjaksamiseen.pdf

Kirkon tiedotuskeskus 13.3.2009