Suosittele Tulosta sivu Sivukartta

TYÖALASIHTEERI TITI GÄVERT

Työskentelen Kirkkohallituksessa Diakonia- ja sielunhoitoyksikön työalasihteerinä. Tehtäviini kuuluu diakonian tiedontuotanto sekä Palvelevan puhelimen ja Palvelevan netin koordinointi.
Olen koulutukseltani diakoni ja teologi. Ennen nykyistä tehtävääni toimin Kirkon diakoniarahaston avustusvalmistelijana ja sitä ennen Itä-Helsingissä Vuosaaren seurakunnan diakonian työalajohtajana.
Diakoniabarometria olen ollut toteuttamassa vuosina 2011 ja 2013. Tämä tiedonkeruun muoto innostaa minua lujasti. Diakoniabarometrin kautta olemme saaneet sellaista tietoa diakoniasta Suomessa, mitä muita reittejä ei olisi tavoitettu.

DOSENTTI, TT, FT Jouko Kiiski

Vaikutan Joensuussa ja olen teologien opettaja, yliopistonlehtori. Välillä teen aina myös määräaikaisen professorin tehtäviä. Minulla on noin kymmenen vuoden kokemus seurakuntapapin töistä, saman verran kokemusta kirkon perheneuvojana toimimisesta ja vuodesta 2002 olen toiminut Itä-Suomen yliopistossa opetus- ja tutkimustehtävissä. Teologiasta olen väitellyt vuonna 2002 aiheesta ”Rakkaus lamassa. 1990-luvun talouskriisi ja parisuhdeongelmat”. Psykologiasta väittelin vuonna 2011 väitöskirjalla ”Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään”. Tähän asti tutkimukseni painopiste on ollut perhe- ja parisuhdekysymyksissä. Sen vuoksi vuoden 2013 diakoniabarometrin teko on ollut erittäin antoisaa vaihtelua aikaisemman tutkimustoimintani jälkeen. Iloisin mielin olen tulossa kertomaan teille diakoniapäiville osallistujille diakoniabarometrin tuloksia, joista teen myös kirjallisen raportin.
Kaasu pohjassa - ajovalot rikki ;) Tämä on diakoniapäivien aihe. Kun olen lukenut diakoniatyöntekijöiden vastauksia barometrikyselyyn, ymmärrän hyvin tämän teeman. Liian usein kiire leimaa sekä diakoniatyöntekijöiden että heidän yhteistyökumppanien työtä. Työtä joudutaan valitettavasti ajoittain tekemään ”kaasu pohjassa”. Diakoniatyöntekijät kokevat joskus myös, että kaikki ei toimi sujuvasti heidän työssään. Muun muassa yhteistyössä eri organisaatioiden välillä voi olla ongelmia. Aina diakoniatyöntekijöiden osaamiselle ja korkealle ammattitaidolle ei osata antaa sille kuuluvaa arvoa. Ei siis ihme, että joskus syntyy kokemusta siitä, että ajovalotkin ovat rikki.

YTT, PERHETUTKIMUKSEN PROFESSORI KIMMO JOKINEN

Työskentelen Jyväskylän yliopiston monitieteisessä Perhetutkimuskeskuksessa. Oma tieteenalani on sosiologia, josta väittelin vuonna 1997. Perhetutkimuskeskuksessa olen työskennellyt vuodesta 2006 alkaen. Pääasiallisia tehtäviäni ovat tutkimustyö ja tutkimusprojektien johtaminen.
Keskuksessa tehtävän tutkimuksen painopiste on lapsiperheiden hyvinvoinnissa ja perhesuhteiden muutoksissa. Tällä hetkellä meillä on meneillään Suomen Akatemian rahoittama projekti ”Lasten emotionaalinen turvallisuus moninaisissa perhesuhteissa”, jossa tutkimme alakouluikäisten lasten tunteita, perhesuhteita ja perherutiineita.
Olin mukana myös äskettäin päättyneessä EU-projektissa ”Familyplatform”, jossa kartoitettiin eurooppalaisen perheen viimeaikaisia kehityskulkuja ja perheiden tulevaisuuden näkymiä. Lisäksi hankkeessa rakennettiin EU:lle perhettä käsittelevä tutkimusohjelma.
Tutkimustyön ohella olen Perhetutkimuksen tohtoriohjelman johtaja. Tässä kuuden yliopiston yhteisessä ohjelmassa on mukana lähes 30 jatko-opiskelijaa, jotka valmistelevat väitöskirjaa perhetutkimuksen alalta. Tämä tarjoaa hyvän näköalan siihen, millaista perhetutkimusta Suomessa nykyään tehdään.

VTT, DIAKONI ULLA SIIRTO

Diakoniatyö on tullut minulle tutuksi monelta puolelta. Opiskelin aikoinaan seurakuntakuraattoriksi Helsingin Diakoniaopistosta. Ehdin olla viitisentoistavuotta (1986-2002) diakoniatyössä Helsingissä lähinnä yhdyskuntatyötyyppisissä tehtävissä sekä maahanmuuttajien parissa. Koska oppiminen veti minua puoleensa, jatkoin opintojani Helsingin yliopistosta työn ohessa. Valtiotieteen maisterin tutkinnon saatuani pääsin pian opettamaan diakoniatyötä ja monikulttuurisuutta Diakonia-ammattikorkeakouluun (Järvenpää). Diakin ilmapiiri kannusti hakeutumaan jatko-opintoihin ja niinpä väittelin tohtoriksi valtiotieteellisestä tiedekunnasta syksyllä 2011 aiheesta "Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa".
Diakoniatyöntekijöiden päivien aihe on ajankohtainen: kuinka usein teemmekään sitä totuttua kysymättä itseltämme, miksi teen sitä mitä teen; auttaako tämä todella. Eikä ihme, kun avuntarvitsijoita tulee hakemaan apua entistä enemmän ja entistä pahemmassa jamassa. Ja kuitenkin pitäisikö pysähtyä ja tutkia ajokin kunto ehkä samalla löytyisi myös uusi suunta.

KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ, KTT, FM TYTTI SOLANKALLIO-VAHTERI

Työskentelen kehittämispäällikkönä Jyväskylän kaupungilla. Olen tutkinut väitöstyössäni valtaa naisten kokemana.  
Diakoniasta tulee mieleen paljonkin hyvinvointiin ja kokonaisvaltaiseen yksilön kohtaamiseen liittyviä asioita, ”diakonia on ihmisen kohtaamista ja läsnäoloa”.